Recent Posts

Archive

Tags

Saako apteekissa auttaa asiakasta?


Helsingin sanomissa julkaistiin 28.2. farmaseutti Aleksi Westerholmin kirjoittama mielipidekirjoitus otsikolla "Miksi farmaseutteihin ei luoteta lääkeneuvonnassa". Kirjoittajan mukaan apteekkifarmasisteista on tullut Kelan virkailjoiden apulaisia, joiden pitää sakon uhalla noudattaa yhä monimutkaisempia viranomaismääräyksiä. Heille ei enää anneta pelivaraa toimia asiakkaan parhaaksi edistääkseen lääkehoitojen toteutumista, vaikka heillä kaikilla on vähintään kolmen vuoden yliopistokoulutus nimenomaan lääkehoidoista. Samana päivänä julkaistussa Mediuutisten pääkirjoituksessa kerrotaan siitä, miten apteekeissa taas vallitsee famaseuttipula, koska farmaseutit ovat hakeutuneet muualle töihin. Miten tässä näin on päässyt käymään?

Kun itse aloitin aptekkityössä 90-luvun loppupuolella, reseptit olivat lääkäreiden käsin kirjoittamia ja silloin muisteltiin vielä sitä aikaa, kun lääkeneuvontaa ei apteekeissa saatu antaa. 90-luvulla kuitenkin edellytettiin farmasisteilta lääkeneuvonnan antamista ja asiakaspalvelutaidoissa kouluttauduttiin ahkerasti. Käytännön työssä oppi nopeasti, että tiukan paikan tullen, esim tuotepuutoksissa tai lääkärin tehdessä virheen reseptiä kirjoittaessa, piti toimia joustavasti, asiakkaan parasta ajatellen ja omaa ammattitaitoa hyödyntäen. Tällaiset haastavat tilanteet koin ainakin itse kaikista motivoivimpina. Proviisoriksi valmistuttuani nautin siitä, etten ainoastaan ratkonut omien asiakkaideni haasteita vaan olin myös vuorovastaavana vastuussa koko toimipisteen hankalien tapausten ratkomisista. Ammatti-identiteettini vahvistui entisestään.

Vuonna 2005 tein apteekkiharjoittelua ranskalaisessa apteekissa, päämääränä tutkia erot suomaalaisten ja ranskalaisten farmasistien ammatti-identiteetissä. Kun kyselin toimittavatko he koskaan reseptilääkkeitä ilman reseptiä, sikäläinen proviisori nosti kulmiaan. Kyllähän minunkin piti ymmärtää, että kaikesta tärkeintä on huolehtia asiakkaista, n'est-ce pas! Apteekkiasiakkaiden asenteesta myös huomasin, että proviisoriin luotettiin. Hän oli kuin lääkäri valkoisessa takissaan, joka valvoi koko apteekin toimintaa ja jos oli isompi huoli, hän astui eteen, teki vaikeita päätöksiä ja antoi neuvoja, joihin luotettiin.

Paljon on muuttunut suomalaisissa apteekeissa kahdessakymmenessä vuodessa. Lääkevaihto tuli, reseptit ovat sähköistyneet ja GDPR on asettanut tekemisille uusia vaatimuksia. Tänä päivänä farmasistien tekemisiä lokitetaan pilkun tarkasti ja kuten Westerholmin mielipidekirjoituksessa todettiin, jos poiketaan siitä mitä lääkäri on e-reseptiin kirjoittanut, siitä sakotetaan. Vaikka lääkkeiden reaalihinnat ovat laskeneet verrattuna vuoteen 2000 (HS 3.3.2020), lääkemenojen nousu huolettaa poliitikkoja ja niiden hillitsemiseksi mietitään jatkuvasti uusia keinoja. KELA-korvaukset eivät enää ole pelkästään prosentteja lääkkeiden ulosmyyntihinnasta vaan niiden lisäksi löytyy nk. erikoisehtojen viidakko, joissa reseptien lisätekstien sananvalinta vaikuttaa siihen myönnetäänkö korvaus vai ei. Farmaseuttien antama lääkkeiden hintaneuvonta on nykyään lakisääteistä ja sen noudattamista valvotaan viranomaisen apteekkitarkastuksissa. Valvontaa on tänä vuonna jopa kiristetty FIMEAn ja Kelan yhteistarkastuksilla. Ei siis ihme, jos farmaseuteista tuntuu siltä, että he huolehtivat enemmän sairasvakuutusasioista kuin asiakkaista.

Meillä on siis Suomessa korkeasti koulutettu ammattijoukko apteekeissa, joiden ei anneta auttaa apteekkiasiakkaita ja samalla mm. vanhustenhoitopuolella resurssipula on valtava. Mitä jos sen sijaan, että mietittäisiin miten apteekkien tulosta voitaisiin vielä leikata, katsottaisiinkin asiaa laajempana kokonaisuutena? Mitä jos farmasistien toimivaltuuksia laajentamalla esim. antamalla heille rajoitetut reseptien uusimisoikeidet, luomalla todelliset mahdollisuudet lääkehoitojen kokonaisarviointeihin apteekeissa, lisäämällä farmasistien päätöksentekomahdollisuuksiaan sekä vapauttamalla lisää lääkkeitä reseptistatuksesta, lääkehoidot maassamme onnistuisivatkin nykyistä paremmin? Tämän seurauksena terveydenhoitomenot voisivatkin laskea ja painetta saataisiin pois julkiselta terveydenhuollolta. Nyt olisi aika pohtia tätä, koska vaihtoehtoinen skenaario taitaa olla se, että entistä enemmän farmasisteja lähtee paremman työmotivaation ja vahvemman ammatti-identiteetin perään muualle töihin ja apteekkipalveluiden robotisointi jää ainoaksi vaihtoehdoksi.

©2017 by www.lindaseppala.com - Terveempi Apteekki.