Recent Posts

Archive

Tags

Onko Oriola-sopasta löydettävissä mitään hyvää?

Viime viikkojen aikana Suomen media täyttyi poikkeuksellisesti uutisista Suomen lääkejakelusta. Tällä kertaa fokuksessa ei ollut apteekkareiden verotiedot vaan tukkukauppa Oriola, jonka toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönottoprojekti oli epäonnistunut ja apteekit ja sitä kautta myös potilaat jäivät osittain ilman lääkkeitä. Todella valitettava tilanne kaikkien osapuolten kannalta. Miksi sitten yhden yksittäisen tukkuliikkeen ongelmat heijastuvat koko maan lääkejakeluun?

Tämä johtuu siitä, että Suomessa on käytössä niin kutsuttu yksikanavajakelumalli lääkkeissä. Tämä tarkoittaa, että useampi tukkuliike ei myy samaa lääkettä vaan tukkuliikkeellä on useimmiten lääketehtaan kanssa eksklusiivinen jakelusopimus kunkin lääkkeen jakelusta. Suomen lääketukkumarkkinat on suurimmaksi osaksi jaettu aika tasan puoliksi kahden ison tukkuliikkeen kesken, eli Oriolan ja Tamron. Suomi on tässä suhteessa poikkeus. Useimmissa Euroopan maissa on käytössä nk monikanavajärjestelmä, jossa monta tukkua jakelevat samoja lääkkeitä ja kilpailevat keskenään apteekkiasiakkaista.

Seurattuani viime viikkojen uutisointia yllätyin tietämättömyydestäni yksikanavajärjestelmäämme koskevaan lainsäädäntöön liittyen. Olin aina itse elänyt siinä uskossa, että yksikanavajärjestely olisi laissa säädelty. Talouselämän FIMEAn johtajan Eija Pelkosen haastattelua (http://www.talouselama.fi/uutiset/jaivatko-laakkeet-saamatta-suomalainen-tukkujarjestelma-muistuttaa-monopolia-jollainen-on-kaytossa-myos-pohjois-koreassa-6674622) lukiessani sain selville, että näin ei ole vaan Pelkosen mukaan "Se on alan toimijoiden luoma käytäntö, eikä perustu lakiin. Fimea ei voi päättää tästä”.

Kestääkö tämä käytäntö sitten kilpailuviraston tarkastelun? Kilpailuviraston raportissa vuodelta 2000 (https://www.kkv.fi/ratkaisut-ja-julkaisut/ratkaisut/arkisto/2000/muut-ratkaisut/2136199/ ) tällainen tarkastelu on tehty. Siinä kuitenkin todettiin, että "yksikanavajakelun kilpailua rajoittavat vaikutukset eivät näyttäneet olleen toistaiseksi suuremmat kuin järjestelmän aikaansaama tehokkuuden lisäys". Tehokkuudella viitattiin mm. siihen, että lääkevalmistajien neuvottelukustannukset olivat vähentyneet ja että lääkkeiden menekin ja varastoinnin seuraaminen reaaliajassa näin mahdollistetaan. Voidaan mielestäni perustellusti kysyä, pätevätkö nämä tehokkuuskriteerit vielä vuonna 2017? Raportissa kuitenkin todettiin, että yksikanavajärjestelmään liittyy isommat riskit. Tällainen riski toteutui nyt Suomessa toissa viikkona.

Apteekkinäkökulmasta tarkasteltuna viime viikkojen uutisointi on mielestäni tuonut mukanaan myös jotain positiivista. Uskon, että se on nostanut tavallisten kansalaisten tietämystä lääkejakelun muistakin toimijoista. Koska apteekki on se ainoa osa jakelujärjestelmää, johon kuluttajat (ja toimittajat!) päivittäisessä elämässään törmäävät, siihen kohdistuu yleensä myös kaikki lääkejakeluun ja - kustannuksiin liittyvä kritiikki. Todellisuudessa apteekki on kuitenkin vain yksi ja vielä suhteellisen pieni kotimainen toimija tässä kovassa kansainvälisessä lääkepelissä, jossa lääkekustannukset määräytyvät.

Kun lääkesäästöjä mietitään ja apteekkijärjestelmää halutaan siinä valossa uudistaa, pitäisi mielestäni ottaa myös tukkuliikkeet mukaan tähän tarkasteluun. Palvelisiko monikanavajärjestelmä, jossa tukuilla olisi intressit palvella apteekkeja vielä paremmin esim. lyhyimmillä toimitusväleillä, uudistuvaa apteekkijärjestelmää paremmin ja olisikohan kenties mahdollista saada koko järjestelmään lisää kustannussäästöjä siirtymällä monikanavajärjestelmään? Minna Isoaho on blogissaan tarkastellut asiaa ja väittää, että Oriolan kannattavuus Suomen markkinoilla olisi parempaa kuin esim. Ruotsissa (http://minnaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217946-apteekkibisneksen-harmaat-alueet-tulevat-kansalaisille-kalliiksi ). Johtuuko tämä Suomen järjestelmän rakenteesta vai jostain muusta syystä? Asia vaatisi mielestäni selvittämistä ja lisää kansainvälistä vertailua.

Vaikka viime viikkojen toimitusvaikeudet johtuivat Oriolasta, monessa mediassa nostettiin myös apteekkialan kilpailun avaamista pöydälle. Esim. Talouselämässä (8.9.) ja Kauppalehdessä (11.9.) kysyttiin, miksi hallituksen jo linjaamia muutoksia apteekkitiheyden nostamisesta ei viedä tehokkaammin eteenpäin. Vaikka tämä ei mitenkään liity viime viikon ongelmiin, se on myös perusteltu kysymys. Nyt olisi mielestäni alalla oikea hetki osoittaa, että kykenemme muutoksiin. Toivottavasti kuitenkin viime viikon tapahtumien valossa, olisi nyt mahdollista käydä tätä keskustelua vähän laajemmin, ottaen huomioon myös tukkuliikkeiden ja lääketehtaiden roolin.