Menikö LVI -putki jo tukkoon?
LVI -lääkkeissä voisi piileä alamme tulevaisuus. Sen lisäksi että LVI -lääkkeiden myynnissä hyödynnetään (ja voitaisiin hyödyntää entistä enemmän) apteekkihenkilöstön osaamista, tässä olisi myös tarjolla keino huomattavasti vähentää perusterveydenhuollon paineita ja kustannuksia.
Suomen kesä on täällä. Apteekeissa eletään näin kesälomien kynnyksellä heikoista keleistä huolimatta kesätuotteiden parasta myyntiaikaa. Niihin lukeutuvat perinteisten Kyypakkausten ja Hydrocortison -voiteiden lisäksi sekä kondomit että jälkiehkäisytabletit. Noin yhdeksän kuukauden päästä Suomen synnytyssairaaloissa eletään kuitenkin taas vuoden kiireisintä aikaa. Näin on kai aina ollut. Jälkiehkäisytableteilla voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä osa ei toivotuista raskauksista ennen, kun ne ovat edes päässeet alkuunsa. Tämä on minusta hieno asia. Toivottavasti kaikki niitä tarvitsevat saavat ne ajoissa lähiapteekeistaan ja toivottavasti he kaikki tietävät, että tällaisia lääkkeitä on saatavilla.
No miksipä eivät tietäisi? Jälkiehkäisytableteista tuli niin kutsuttuja lisäneuvontaa vaativia itsehoitolääkkeitä (LVI) yli kymmenen vuotta sitten. Suomessa ne olivat ensimmäiset lääkkeet tässä ryhmässä. Lääkkeen myynti ilman reseptiä vaatii farmaseuttista neuvontaa ennalta määritettyjen kriteerien mukaan. Tämä tarkoittaa käytännössä, että farmaseutti käy asiakkaan kanssa läpi tarkistuslistaa jonka avulla varmistutaan siltä, että lääke sopii asiakkaalle ja hän ymmärtää sen asianmukaisen käytön. Näiden lääkkeiden kuluttajamarkkinointi on myös tarkemmin säädeltyä kuin muiden itsehoitolääkkeiden markkinointia. Tästä syystä voidaankin epäillä ovatko kaikki kuluttajat niistä tietoisia, eli onko viesti näiden lääkkeiden olemassa olosta tavoittanut kuluttajia.
Jälkiehkäisytabletit ovat kuitenkin viimeisten kymmenen vuoden aikana saaneet aika paljon tilaa mediassa ja tuotetietoa löytyy hyvin googlaamalla. Toisin on ehkä muiden LVI -lääkkeiden kohdalla. Kyllä, niitä on siis muitakin. Uusien lääkepoliittisten linjausten takia muutama lääketehdas uskaltautui parisen vuotta sitten hakemaan omille tuotteilleen LVI -statusta. Nämä ovat Orionin naprokseenia sisältävä tulehduskipulääke Pronaxen sekä Ratiopharmin Sumatriptan migreenilääke. Molemmista pienet pakkaukset. Valitettavasti nämä eivät oman kokemukseni mukaan ole olleet mitään menestystarinoita. Emme ole montaa pakkausta myyneet. Syyttäisin tästä sekä markkinointirajoituksia että etenkin Sumatriptaanin kohdalla niin tiukalle asetettuja kriteereitä, että harva sumatriptaania tarvitseva migreenipotilas niitä edes täyttää. Tämä on todella harmillista. Pelkään pahoin, että lääkefirmojen halu hakea kalliita myyntilupia uusille LVI -lääkkeille on tyrehtynyt näihin kokemuksiin.
LVI -lääkkeissä voisi kuitenkin piileä alamme tulevaisuus. Sen lisäksi että LVI -lääkkeiden myynnissä hyödynnetään (ja voitaisiin hyödyntää entistä enemmän) apteekkihenkilöstön osaamista, tässä olisi myös tarjolla keino vähentää huomattavasti perusterveydenhuollon paineita ja kustannuksia. Mitäpä jos apteekin lisäneuvonnalla saisi esim. antibioottisilmätippoja, virtsatietulehduslääkkeitä ja avaavia lääkkeitä poskiontelotulehduksen alkuhoitoon. Aika paljon lääkärikäyntejä säästyisi.
Kuriositeettina voidaan pitää, että viime vuosien aikana itsehoitomyyntiin ovat siirtyneet mm. huuliherpeksen hoitoon käytettävät tablettikuurit ja emättimen hiivatulehduksen hoitoon käytettävä flukonatsoli. Flukonatsolilla on paljon yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Lisäksi Ruotsissa on raportoitu siitä, että flukonatsoliresistenssiä on syntynyt yleistyneen itsehoitokäytön myötä. Miksi siis näille ei vaadittu LVI-statusta? Uskoisin että lisäneuvontavaatimuksella voisimme päästä näidenkin lääkkeiden tarkoituksenmukaisempaan käyttöön ja välttää lääkeresistenssin syntymistä.
Tuntuu siltä, että alalta on puuttunut visio ja strategia uuden lääkeryhmän haltuun otolle. Mitä LVI -lääkkeillä halutaan saavuttaa, mitä ne tarkoittavat kansanterveydellisestä näkökulmasta ja mitä kustannuksia voidaan ryhmällä säästää? Lääkefirmoja pitäisi virnaomaistaholta tukea hakemaan LVI -lääkkeille myyntilupia ja apteekeille pitäisi antaa riittävästi liikkumavaraa toteuttaa LVI -myynti farmasistien korkeaan koulutustasoon nojaten. Lisäksi kuluttajia pitäisi kouluttaa uuden ryhmän käyttäjiksi. Tämä vaatii markkinointia.
Apteekkariliitto on viime aikoina toteuttanut niin kutsuttua oiremarkkinointia mm. huuliherpeskampanjan muodossa, jossa kehotetaan kuluttajia hakemaan apua vaivaansa suoraa apteekista. Tätä lisää! Toivon että koko ala viranomaiset mukaan lukien vielä heräisi tähän mahdollisuuteen säästää yhteiskunnan kalliita SOTE-euroja ja palvella potilaitaan paremmin. Alamme pitäisi yhdistää voimansa tämän taakse ennen kun on liian myöhäistä. Apteekeissa ollaan tähän valmiita, sen voi luvata. Just bring it on!